keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Talviulkoilu- ja valjastesti

Blogeja lukemalla saa paljon vaikutteita, joten meille kotiutui tässä talven mittaan erikoismitoituksella tilatut Vänttiset. Kaulalenkki on kokoa L ja mahalenkki kokoa M, kuulemma tämä voisi olla bengalille sopiva mitoitus. Valjaat tulivat listahinnalla postilla kotiin, eli Arja's artin palveluun olemme erinomaisen tyytyväisiä.

Ja täytyy myöntää, että valjaat vaikuttavat todella hyviltä. Ja kauniin linjakkaatkin ne ovat verrattuna moniin muihin valjaisiin. Testikokeilu suoritettiin kotosalla. Moya, kesäulkoiluun tottunut konkari, ei oikein edes tajunnut että nyt on valjaat päällä, vaikka tappelee yleensä kiitettävällä voimalla valjasoperaatiota vastaan. Elmeri sai valjaat päälleen ekaa kertaa ja kiemurteli vähän enemmän.

Meillä ei ole ulkoiltu talvisin, koska Moya on tavannut jähmettyä väriseväksi mytyksi jo +5 lämpötilassa. Nyt kuitenkin auringon lämmittämä takapiha houkutti sen verran, että päätimme kokeilla talviulkoilua. Kerta oli siis ensimmäinen molemmille!

Ensin Moya. Ulospääsy oli vähintäänkin jännää, voisi sanoa että jopa pelottavaa:



Häntä pysyi koipien välissä niin tiiviisti, että armahdimme neitokaista nopeasti ja Moya-arkajalka pääsi takaisin kotiin lämmittelemään.

Sitten vuoronvaihto ja Elmeri pihalle. Tätä edelsi pieni paini, ennenkuin valjaat saatiin päälle. Sitten seurasi kissan kantaminen ulos. Kyllähän sinne rappukäytävään mielellään livahdetaan silloin kun ei saisi, mutta kun saisi niin laitetaan nelipistejarrutus päälle. Tietysti.

Elmeri oli ihan täysin ja totaalisen ihmeissään. Aluksi piti vähän pörhistellä:



Mutta pian Elmeri tassutteli hangessa kuin vanha tekijä. Tässäkin näkyvät kissojen luonne-erot, eli Elmeri ei hienostele vaan uteliaisuus voittaa aina olosuhteet. Moya taas tarkkailee tilannetta ja toimii vasta sitten, jos toimii. Ulkoilureissu jäi lyhyeksi Elmerilläkin, sillä kun takaoven ympäristö oli tutkittu, taisi tähänkin kissaan iskeä vilu.



Pieni ulkoiluttaja oli innokas, mutta ei aina ihan tilanteen tasalla :) Tosin pitäähän tätä nyt treenata pienestä pitäen. Talvi onkin hyvää reeniaikaa, koska kylmyyden, pienen lumivallien väliin jäävän tilan ja virikkeiden puutteen takia kissa todennäköisesti ei säntää vauhdilla tiehensä...

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Doom-kissat

Onko muille kissanomistajille tuttua nähdä rakkaan kisuliininsa naamalla ilme, jota voisi kuvailla vähintäänkin termeillä kriittinen, arvosteleva, kypsynyt, jopa suorastaan pahansuopa? Tässä muutama laukaus meidän maailmanloppua ennustavista ilmeistä:





Eihän kissoilla tietystikään mitään pahuuksia ole mielessään, mutta silti ihmisnäkökulmasta joskus alkaa pohtia, että mitähän tuo katti nyt ajattelee. Miksi meidän kiltillä pallerolla on tuollainen ilme? Meidän sylikissalla, kehryykonesöpöliinillä, joka ei tiedä maailman pahuudesta mitään.

Eikä se ainakaan koskaan suunnittele mitään kenenkään pään menoksi ...eihän?